Hän on ymmärtänyt jotain mitä hän yrittää sanoa. Ja mitä se ei osaa sanoa se yrittää piirtää, veistää kiveen tai kertoa muuten sanattomasti. Taide, vaikka olisi näennäisen hiljaa, voi puhutella lujaa. Kun kuulee mykän huutavan, on ymmärtänyt kommunikaatiosta jotain tärkeää.

Ajattelemme, että meidän tulisi enemmän avata kotejamme ihmisille. Meidän tulisi nukkua enemmän toistemme sohvilla. Meidän tulisi syödä ja iloita yhdessä enemmän. Ihmisten tapaaminen, tarinoiminen ja tarinoiden kuuleminen kannattaa aina.

Se avartaa, opettaa ja laittaa ajattelemaan. En tiedä miten, mutta minusta tuntuu, että se myös huuhtelee pääkoppaa. Se on kuin sitruunahappoa, joka puhdistaa, raikastaa pesukoneen ja seuraava pyykkikuorma tuleekin sitten erityisen kivan puhtaaksi. Se on myös portti siihen mysteeriin, että tuo toinen ihminen näkee, kokee ja ajattelee aivan toisin kuin minä.

Taiteen ja kulttuurin kautta kumuloituu viisautta elämästä itsestään. Rakkaus ja ilo, kipu ja tuska. Kaikki se mitä ei mitenkään voi kuvata. Vuosisatojen varrella sen vajavaisista kuvauksista alkaa piirtyä kuva. On kertynyt ja jatkuvasti kertyy lisää dataa. Sieltä on taatusti löydettävissä jotain. Aivan varmasti.

Puumajan ytimessä on käsitys kulttuurista ajatuksen ja kokemuksen säilönä ja konkretisoijana. Kulttuurin avulla ihminen pääsee osalliseksi asioihin, jotka ovat hänen välittömän kokemuspiirinsä ulkopuolella. Hän tutustuu ajatuksiin, jotka eivät ikipäivänä olisi juolahtaneet hänen mieleensä.

Intiassa yleisö on kuulemma isäntä, joka kutsuu muusikot kylään kuin kotiinsa. Ajatus lämmittää. Puumajan ideologiassa taiteilija ja yleisö ovat ystäviä ja dialogissa keskenään taidelajiin katsomatta. Kaipaamme muusikon ja kuulijan yhteyden palauttamista! Haluamme, että säveltäjä kokee sitä resonanssia, jonka kuulija tarjoaa. Uskomme, että hän aivan vitaalisti tarvitsee sitä uusien ideoidensa integroimiseen kollektiivisen kuuntelukulttuurimme evoluutioon. Yhteys kuulijaan antaa säveltäjän työlle merkityksen. Ääni on vain levotonta ilmaa. Musiikki sen sijaan on kuuntelijan ajatuksia. Musiikin luo kuulija. Puumajassa haluamme luoda ajan ja paikan sille, että kuulija kertoo soittajalle mitä hän juuri kuuli. Vuorovaikutus! Säveltäjän, soittajan ja kuulijan välitön elävä vuorovaikutus! Uskomme siinä olevan musiikin sielua.